Aamu mehiläispesillä

Mehiläistarhaajat aloittavat aikaisin. Ennen kuin päivä lämpenee, suurin osa yhdyskunnasta on vielä sisällä ja mehiläiset ovat rauhallisia. Puoli seitsemältä savutin on sytytetty, huntu päässä, ja ensimmäinen kansi irtoaa pehmeästi rasahtaen, kun propolis antaa periksi.

Jokainen tekemämme kynttilä saa alkunsa täältä, kauan ennen kuin kukaan ajattelee sydämiä. Ostamme vahamme pieniltä eurooppalaisilta mehiläistarhaajilta, joista useimmilla on muutamia kymmeniä pesiä, joillakin vain tusinan verran. Käymme heidän luonaan aina kun voimme. Tältä yksi noista aamuista näyttää.

Pesän avaaminen

Savua käytetään säästeliäästi: muutama puhallus lentoaukolle ja kannen alle riittää pitämään mehiläiset rauhallisina. Kehät nostetaan yksi kerrallaan, pidetään valoa vasten ja käännetään hitaasti. Jokainen kertoo jotain yhdyskunnasta: kuinka paljon sikiöitä on, muniiko kuningatar ja kuinka paljon hunajaa on varastoitu.

Ylimmissä laatikoissa on hunaja. Hyvällä viikolla niiden kehät ovat raskaita ja tuoreen vaalean vahakerroksen, vahakansien, sinetöimiä. Juuri tuon ohuen kerroksen vuoksi olemme täällä.

Mistä vaha tulee

Mehiläiset tuottavat vahaa pienistä rauhasista takaruumiinsa alapuolella. Se ilmestyy pieninä kirkkaina hiutaleina, joita ne pureskelevat ja muovaavat kennoksi. Siihen kuluu paljon mettä: mehiläistarhaajat sanovat yleensä, että jokaista vahakiloa kohden tarvitaan kuudesta kahdeksaan kiloa hunajaa. Mikään siinä ei ole nopeaa, ja siksi mehiläisvaha on aina ollut arvokasta.

Kun hunaja korjataan, vahakannet leikataan pois kennojen avaamiseksi. Hunaja valuu ulos, ja vahakannet jäävät jäljelle. Sulatettuina, suodatettuina ja harkoiksi valettuina niistä tulee puhdasta, kullankeltaista vahaa, jota valamme. Vanha, tummempi ja raskaampi sikiökenno jää mehiläistarhaajan omaan kiertoon eikä koskaan päädy kynttilöihimme.

Jokainen kynttilä alkaa kehästä, jota pidetään aamuvaloa vasten.

Mitä edellytämme

Emme sertifioi ketään itse, emmekä halua esittää tekevämme niin. Se, mitä etsimme, on yksinkertaista, ja tarkistamme sen paikan päällä.

• Vahaa hunajakennojen vahakansista, ei vanhasta sikiökennosta.
• Vain puhdasta mehiläisvahaa: ei parafiinia eikä sekoituksia, tarkistettuna jokaisesta vastaanottamastamme erästä.
• Pesään jätetään tarpeeksi hunajaa, jotta mehiläiset selviävät talven yli.
• Mehiläistarhaajia, jotka tunnemme nimeltä ja joiden pesien vieressä olemme itse seisseet.

Takaisin alas rinnettä

Yhdeksältä aurinko paistaa pesiin ja mehiläisiä lentää jo runsaasti. Kannet nostetaan takaisin, savutin sammutetaan hiekkasankoon, ja pakettiautossa odottaa kahvi. Vahakannet sulatetaan ja suodatetaan seuraavien viikkojen aikana, ja harkot lähetetään ateljeehemme, jossa hidas vaihe alkaa taas.